Tässä blogattuani hyvin vaihtelevalla menestyksellä vuodesta 1998, voin todeta, että on erittäin haasteellista kirjoittaa blogia säännöllisesti. Kun jotakin tapahtuu, olen heti muutaman viikon jäljessä siitä mitä ajattelin kirjoittaa. Ja kun olen liikkuvaista sorttia, saatan liikkua paikoissa, joissa ei ole omaa kirjoituspöytää, joten kirjoittamiseen on vaikeampi keskittyä.
En oikein kykene kirjoittamaan sohvalla tai nojatuolissa läppäri sylissä.
Koitan petrata. Tai sitten pitää puhtaasti tunnustaa, tai siis myöntää, ettei kerkeä kirjoittaa niin usein kuin haluaisin. Blogihan minulla kuitenkin pyörii ajatuksissa säännöllisesti ja koen huonoa omaatuntoa etten ole päässyt kirjoittamaan pitkään aikaan. Sama koskee Youtube-kanavaani. En ole vielä päässyt edes aloittamaan kunnolla koko touhua!
Kirjoittaminen tulee lihasmuistista
Yritän kuitenkin parhaani. Hyvä kirjoittaminen tulee rutiinista, ei inspiraatiosta. Ihmiset käyvät treeneissä, harrastuksissaan ja muusikotkin harjoittelevat jopa päivittäin, vaikka inspiraatiota ei juuri silloin olisi. Treeniaika, sali, soittotila tms. on vain varattu juuri silloin. Silloin on mentävä. Myös kirjoittaminen voi olla ns. “lihasmuistitoimintaa”. Sitä tehdään silloin kun on “varattu aika” koneelle, ja tekstiä on tuotettava.
En edes ymmärrä, miten ihmiset kuvittelee että luovuus tulee tuulena ikkunasta ja ottaa ihmisen valtaansa niinkuin demoni kauhuleffassa. Onhan se hyvä, jos olo on aina optimaalinen ja vireystila 100%, ja kykenee tuottamaan täysillä materiaalia koko ajan. Huippu-urheilijaksikaan ei tulla inspiraatiolla vaan tiukalla yhdistelmällä lahjakkuutta, motivaatiota, rutiineja ja sinnikästä harjoittelua. En tiedä kyllä miten paljon ruokavaliolla on osuutta bloggaamisen onnistumiseen? No ainakin sen verran, että nälkäisenä ei ainakaan huvita mikään.
Ja kysehän ei ole siitä, etteikö olisi mitään sanottavaa, vaan siitä, että miten pukea ne ajatukset sanoiksi sillä tavalla, että tekstiä olisi kiva lukea. Sitä tässä harjoitellaan, edelleen.
Ainiin. Tuosta vuoden 1998 blogistani sen verran, etteihän niitä siihen aikaan blogeiksi vielä kutsuttu. Se oli “online journal” tms. Livejournal taisi ilmestyä joskus samoihin aikoihin. (1999). Kumma kyllä, en ollut koskaan siellä jäsenenä.
Aluksi “Between the Sheets of Midzi” oli Tripodissa ja sitten muutin sen Geocitiesiin, ei siellä mitään järkevää ikinä ollut, kuvia ja linkkejä eri paikkoihin ja liikkuvia gif-kuvia. Tykkäsin vain ihan hirveästi tehdä verkkosivuja, kokeilla eri juttuja ja harjoitella. Tämä kyllä pitää paikkaansa edelleen. Joskus selailen vain teemoja omaksi ilokseni ja haluaisin testata niitä kaikkia. Heh.
Veni, constitui, scripsi – I came, I settled, I wrote
This post has already been read 1875 times!
